Veneilyä

Torek.

Tänään olin töissä saman vuoron kanssa, kuin perjantainakin, joten naamat olivat jo tuttuja. Koska toiveeni oli päästä mieluummin tutustumaan matkustajalaivan aiheuttamiin toimenpiteisiin ja kiertämään alueella, kuin istua portilla, hyppäsimme heti alkuun autoon ja ajoimme matkustajaterminaaliin katsomaan turistien poistumista laivasta ja tarkastuskäytäntöä laivaan palatessa. Matkustajien tarkastus metallinilmaisimella ja matakatavaroiden läpivalaisu on ulkoistettu erilliselle vartiointiliikkeelle ja tarkastuksen jälkeen vastassa on poliisin ja tullin passintarkastus ennen takaisin laivaan pääsyä. Jonkin aikaa tuota toimintaa seurattuamme saimme hälytyksen, hyppäsimme jälleen auton kyytiin ja ajoimme tarkastamaan autoterminaalin aidasta tullutta hälytystä.
Mitään poikkeavaa ei löytynyt, joten ajoimme kierroksen loppuun, minkä jälkeen menin hetkeksi valvomoon.

Valvomon ja lounaan jälkeen lähdin taas autopartion matkaan ja ilmoitin halukkuudestani, jos mahdollista, tutustua myös sataman veneillä tapahtuvaan toimintaan. Vuoron vanhin alkoikin järjestellä asiaa. Kierroksella ei ollut mitään ihmeellistä, joten palailimme hetkeksi portille, kunnes minut taas pyydettiin mukaan autokeikalle. Tällä kertaa kyseessä oli siilon katolla olevaan tutkaan liittyvä tarkastuskäynti, jolla saatoimme tutka-asentajat siilon katolle. Täältä otettiin pari valokuvaakin, joiden julkaisuun pyysin luonnollisesti hyväksynnän.

Siilon katolla ollessamme oli veneilymahdollisuuksiakin järjestynyt jopa kaksin kappalein, joten väliaikani portilla jäi jälleen melko lyhyeksi. Ensin hyppäsin pienemmän veneen kyytiin, joka hoitaa sataman öljysulkujen avaamista laivojen tullessa tai poistuessa satamasta.

Myöhemmin pääsin kirjaimellisestikin hinaajan puikkoihin, yhden aluksen poistuessa satamasta. Ohjasin hinaajaa ensin lähestyessämme hinattavaa alusta ja tehtävän jälkeen palatessamme laituriin. Tehtävänantoni oli haastava: "take it as close as you want." joten noin 5 metriä ennen toista hinaajaa, jonka kylkeen kiinnityimme,  luovutin ruorin kapteenille.

Mitähän sitten huomenna...